erkaantuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
erkaantuminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erkaantuminen | erkaantumiset |
| genetiivi | erkaantumisen | erkaantumisten erkaantumisien |
| partitiivi | erkaantumista | erkaantumisia |
| akkusatiivi | erkaantuminen; erkaantumisen |
erkaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erkaantumisessa | erkaantumisissa |
| elatiivi | erkaantumisesta | erkaantumisista |
| illatiivi | erkaantumiseen | erkaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erkaantumisella | erkaantumisilla |
| ablatiivi | erkaantumiselta | erkaantumisilta |
| allatiivi | erkaantumiselle | erkaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erkaantumisena (erkaantumisna) |
erkaantumisina |
| translatiivi | erkaantumiseksi | erkaantumisiksi |
| abessiivi | erkaantumisetta | erkaantumisitta |
| instruktiivi | – | erkaantumisin |
| komitatiivi | – | erkaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erkaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erkaantumis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. erkaantua-verbistä muodostettu teonnimi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erkaantuminen Tieteen termipankissa