erinäinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erinäinen mon. erinäiset
- eräät, muutamat (monikollinen merkitys)
- Erinäiset tahot ovat osoittautuneet epäluotettaviksi.
- joku
- Erinäinen joukko on ollut asialla.
- jotkut
- Erinäiset työt hänen tuotannostaan ovat herättäneet mielenkiintoni.
- aika monet, moninaiset, useat, lukuisat, lukemattomat (arkikielinen merkitys)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈeriˌnæi̯nen/
- tavutus: e‧ri‧näi‧nen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erinäinen Kielitoimiston sanakirjassa