eremiitti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Eremiitti
Eremiitti

Substantiivi[muokkaa]

eremiitti (5-C)

  1. erakko, yksinäisyyteen vetäytynyt

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eremiitti eremiitit
genetiivi eremiitin eremiittien
(eremiittein)
partitiivi eremiittiä eremiittejä
akkusatiivi eremiitti;
eremiitin
eremiitit
sisäpaikallissijat
inessiivi eremiitissä eremiiteissä
elatiivi eremiitistä eremiiteistä
illatiivi eremiittiin eremiitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eremiitillä eremiiteillä
ablatiivi eremiitiltä eremiiteiltä
allatiivi eremiitille eremiiteille
muut sijamuodot
essiivi eremiittinä eremiitteinä
translatiivi eremiitiksi eremiiteiksi
abessiivi eremiitittä eremiiteittä
instruktiivi eremiitein
komitatiivi eremiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo eremiiti-
vahva vartalo eremiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]