erbitterten
Saksa[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erbitterten
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta erbittert
- (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta erbittert
Verbi[muokkaa]
erbitterten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbittern
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbittern
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbittern
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbittern
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
- (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)