epäkansallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
epäkansallinen (38) (komparatiivi epäkansallisempi, superlatiivi epäkansallisin) (taivutus [luo])
- kansan etujen vastainen, nationalismin vastainen
- Venäläisperäinen eli epäkansallinen väestö luokiteltiin epäluotettavaksi, ja heitä suljettiin keskitysleireihin.
- Kansa ja epäkansallinen virkamiehistö, siinä kaksi vastakohtaa, jotka ovat painaneet leimansa elämään Suomenniemellä aina siitä ajasta lähtien, jolloin Ruotsi saattoi tämän maan valtansa alle. (Urho Kekkonen, Ylioppilaslehti 7/1928)
- Materialistista maailmankatsomusta palveleva epäkansallinen oikeuslaitos on uudistettava kansallisen oikeustajunnan mukaiseksi. (Aseveljien Työjärjestön ohjelma 1942)
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista epä- ja kansallinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- epäkansallinen Kielitoimiston sanakirjassa