elementti

Suomi

Substantiivi

elementti

1. perusosa
2. (matematiikka) alkio
3. rakennuselementti

   Nykyaikaisessa rakentamisessa kokonaisuudet kootaan elementeistä.

4. jokin antiikin Kreikan filosofian neljästä alkuaineesta, vesi, tuli, ilma ja maa

   olla omassa elementissään kuin kala vedessä

5. (kuvaannollisesti) luonnonvoima, sää

   olla elementtien armoilla

6. (vanhahtava) galvaaninen pari, virranlähde

   Eri elementeistä mainittakoon Danieliin elementti, jossa kuparitanko on kyllästetyssä kuparisulfaattiliuoksessa ja sinkkitanko laimennetussa rikkihapossa, välillä huokoinen seinä, Bunsenin elementti, jossa on sinkki rikkihapossa ja hiili typpihapossa, kromihappoelementti. (Pieni tietosanakirja)

Etymologia

• Svetisismi sanasta element

Käännökset

1. perusosa

Kts. perusosa

1. matematiikka

Kts. alkio

1. rakentaminen

Kts. rakennuselementti

Liittyvät sanat

• elementtitalo
• pienelementti
• suusrelementti
• tilaelementti