elementti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elementti (5-C)[1]

  1. perusosa
  2. (matematiikka) alkio
  3. rakennuselementti
    Nykyaikaisessa rakentamisessa kokonaisuudet kootaan elementeistä.
  4. jokin antiikin Kreikan filosofian neljästä alkuaineesta, vesi, tuli, ilma ja maa
    olla omassa elementissään kuin kala vedessä
  5. (kuvaannollisesti) luonnonvoima, sää
    olla elementtien armoilla
  6. (vanhahtava) galvaaninen pari, virranlähde
    Eri elementeistä mainittakoon Danieliin elementti, jossa kuparitanko on kyllästetyssä kuparisulfaattiliuoksessa ja sinkkitanko laimennetussa rikkihapossa, välillä huokoinen seinä, Bunsenin elementti, jossa on sinkki rikkihapossa ja hiili typpihapossa, kromihappoelementti. (Pieni tietosanakirja)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi elementti elementit
genetiivi elementin elementtien
(elementtein)
partitiivi elementtiä elementtejä
akkusatiivi elementti; elementin elementit
Sisäpaikallissijat
inessiivi elementissä elementeissä
elatiivi elementistä elementeistä
illatiivi elementtiin elementteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi elementillä elementeillä
ablatiivi elementiltä elementeiltä
allatiivi elementille elementeille
Muut
essiivi elementtinä elementteinä
translatiivi elementiksi elementeiksi
abessiivi elementittä elementeittä
instruktiivi elementein
komitatiivi elementteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C