elektroni

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Elektroni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elektroni (5)

  1. (ydinfysiikka, kemia) negatiivisesti varautunut alkeishiukkanen; yksi leptoneista
    Elektronit muodostavat positiivisen ytimen kanssa atomeja.
    Elektronin poistuessa atomista tai liittyessä atomiin muodostuu ioneita.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elektroni elektronit
genetiivi elektronin elektronien
(elektronein)
partitiivi elektronia elektroneja
akkusatiivi elektroni;
elektronin
elektronit
sisäpaikallissijat
inessiivi elektronissa elektroneissa
elatiivi elektronista elektroneista
illatiivi elektroniin elektroneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elektronilla elektroneilla
ablatiivi elektronilta elektroneilta
allatiivi elektronille elektroneille
muut sijamuodot
essiivi elektronina elektroneina
translatiivi elektroniksi elektroneiksi
abessiivi elektronitta elektroneitta
instruktiivi elektronein
komitatiivi elektroneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elektroni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

elektronikehä, elektronikuori, elektronilinssi, elektronilähde, elektronimikroskooppi, elektronimonistin, elektronimusiikki, elektroninsiirtoketju, elektronioptiikka, elektronipeili, elektronipilvi, elektroniputki, elektronisuihku, elektroniteoria, elektronitykki, elektronivoltti, sekundaarielektroni

Aiheesta muualla[muokkaa]