ele

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ele (48)

  1. sanattomaan kommunikaation liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
    Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ele eleet
genetiivi eleen eleiden
eleitten
partitiivi elettä eleitä
akkusatiivi ele; eleen eleet
Sisäpaikallissijat
inessiivi eleessä eleissä
elatiivi eleestä eleistä
illatiivi eleeseen eleisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi eleellä eleillä
ablatiivi eleeltä eleiltä
allatiivi eleelle eleille
Muut
essiivi eleenä eleinä
translatiivi eleeksi eleiksi
abessiivi eleettä eleittä
instruktiivi elein
komitatiivi eleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Portugali[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

ele m.

  1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

Romania[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

ele f.

  1. (persoonapronomini) he (naisista)

Liittyvät sanat[muokkaa]