eksymä

Wikisanakirjasta
Katso myös: Eksymä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eksymä (10)[1]

  1. (merenkulku) aluksen rungon magneettikentän ja muiden ympärillä olevien magneettikenttien vaikutuksesta kompassin näyttämään aiheutuva virhe eli osoittimen poikkeama todellisesta maan magneettisesta pohjoissuunnasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeksymæ/
  • tavutus: ek‧sy‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eksymä eksymät
genetiivi eksymän eksymien
(eksymäin)
partitiivi eksymää eksymiä
akkusatiivi eksymä;
eksymän
eksymät
sisäpaikallissijat
inessiivi eksymässä eksymissä
elatiivi eksymästä eksymistä
illatiivi eksymään eksymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eksymällä eksymillä
ablatiivi eksymältä eksymiltä
allatiivi eksymälle eksymille
muut sijamuodot
essiivi eksymänä eksyminä
translatiivi eksymäksi eksymiksi
abessiivi eksymättä eksymittä
instruktiivi eksymin
komitatiivi eksymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eksymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eksymäkäyrä, eksymätaulukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eksymä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10