eheys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eheys (40)[1]

  1. se, että on eheä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeheys/ tai /ˈehey̯s/
  • tavutus: e‧he‧ys / e‧heys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eheys eheydet
genetiivi eheyden eheyksien
partitiivi eheyttä eheyksiä
akkusatiivi eheys;
eheyden
eheydet
sisäpaikallissijat
inessiivi eheydessä eheyksissä
elatiivi eheydestä eheyksistä
illatiivi eheyteen eheyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eheydellä eheyksillä
ablatiivi eheydeltä eheyksiltä
allatiivi eheydelle eheyksille
muut sijamuodot
essiivi eheytenä eheyksinä
translatiivi eheydeksi eheyksiksi
abessiivi eheydettä eheyksittä
instruktiivi eheyksin
komitatiivi eheyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo eheyde-
vahva vartalo eheyte-
konsonantti-
vartalo
eheyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan eheä vartalosta ehe- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eheys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40