edellytys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

edellytys (39)

  1. ehto jonkin tapahtumiselle
  2. (oikeustiede) sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi edellytys edellytykset
genetiivi edellytyksen edellytysten
edellytyksien
partitiivi edellytystä edellytyksiä
akkusatiivi edellytys; edellytyksen edellytykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi edellytyksessä edellytyksissä
elatiivi edellytyksestä edellytyksistä
illatiivi edellytykseen edellytyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi edellytyksellä edellytyksillä
ablatiivi edellytykseltä edellytyksiltä
allatiivi edellytykselle edellytyksille
Muut
essiivi edellytyksenä edellytyksinä
translatiivi edellytykseksi edellytyksiksi
abessiivi edellytyksettä edellytyksittä
instruktiivi edellytyksin
komitatiivi edellytyksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]