dysfasia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kielen ja puheen kehityksen häiriö (F80.1)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdysfɑˌsiɑ/
- tavutus: dys‧fa‧si‧a
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | dysfasia | dysfasiat |
genetiivi | dysfasian | dysfasioiden dysfasioitten (dysfasiain) |
partitiivi | dysfasiaa | dysfasioita |
akkusatiivi | dysfasia; dysfasian |
dysfasiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | dysfasiassa | dysfasioissa |
elatiivi | dysfasiasta | dysfasioista |
illatiivi | dysfasiaan | dysfasioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | dysfasialla | dysfasioilla |
ablatiivi | dysfasialta | dysfasioilta |
allatiivi | dysfasialle | dysfasioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | dysfasiana | dysfasioina |
translatiivi | dysfasiaksi | dysfasioiksi |
abessiivi | dysfasiatta | dysfasioitta |
instruktiivi | – | dysfasioin |
komitatiivi | – | dysfasioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | dysfasia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
muinaiskreikan dys- + -fasia, merkitsee puhumisen vaikeutta.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12