duuni

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

duuni (5)[1]

  1. (puhekieltä) työ
    Tätä duunia on ihan kiva tehdä.
  2. (puhekieltä) työpaikka
    Meillä oli duunissa tänään tosi pitkä palaveri.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈduːni/
  • tavutus: duu‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duuni duunit
genetiivi duunin duunien
(duunein)
partitiivi duunia duuneja
akkusatiivi duuni;
duunin
duunit
sisäpaikallissijat
inessiivi duunissa duuneissa
elatiivi duunista duuneista
illatiivi duuniin duuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duunilla duuneilla
ablatiivi duunilta duuneilta
allatiivi duunille duuneille
muut sijamuodot
essiivi duunina duuneina
translatiivi duuniksi duuneiksi
abessiivi duunitta duuneitta
instruktiivi duunein
komitatiivi duuneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo duuni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Uudenmaan ruotsalaismurteiden sanoista dona 'valmistaa' ja don 'työväline'.[2][3]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kesäduuni, paskaduuni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • duuni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.
  3. Mikkonen, Jenni: Vanhan Stadin slangin ruotsalaisperäiset sanat nauhoitetussa keskustelussa, s. 67. Jyväskylän yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio.