double

Englanti

Adjektiivi

double (ei vertailuasteita)

1. kaksinkertainen

Adverbi

double (ei vertailuasteita)

1. kaksinkertaisesti

Substantiivi

double (monikko doubles)

1. kaksoiskappale

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	doubles
part. prees.	doubling
imp. & part. perf.	doubled

double

1. kaksinkertaistaa
2. kaksinkertaistua

Ranska

Adjektiivi

double m./f. (monikko doubles m./f.)

1. kaksinkertainen
2. tupla-, kaksois-

Substantiivi

double m. (monikko doubles)

1. kaksoiskappale

Verbi

double

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä doubler
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä doubler
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä doubler
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä doubler
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä doubler