doku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

doku (1)[1]

  1. (slangia) alkoholisti, alkoholin väärinkäyttäjä
  2. (arkikieltä) dokkari, dokumenttiohjelma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdoku/
  • tavutus: do‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi doku dokut
genetiivi dokun dokujen
partitiivi dokua dokuja
akkusatiivi doku;
dokun
dokut
sisäpaikallissijat
inessiivi dokussa dokuissa
elatiivi dokusta dokuista
illatiivi dokuun dokuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dokulla dokuilla
ablatiivi dokulta dokuilta
allatiivi dokulle dokuille
muut sijamuodot
essiivi dokuna dokuina
translatiivi dokuksi dokuiksi
abessiivi dokutta dokuitta
instruktiivi dokuin
komitatiivi dokuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo doku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • doku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

doku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta dok
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta dok

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

doku -su

  1. kudos

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1