direktiivi

Suomi

Substantiivi

direktiivi (5)

1. (eurooppaoikeus) Euroopan unionin neuvoston ja parlamentin unionin jäsenvaltioille antama määräys, jonka sisältö on saatettava osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä
2. (tietotekniikka) ohjelmointikielessä esikääntäjälle annettu käsky

   Direktiivillä #include voidaan omaan ohjelmaan liittää mukaan valmiita aliohjelmakirjastoja. (mit.jyu.fi)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	direktiivi	direktiivit
genetiivi	direktiivin	direktiivien (direktiivein)
partitiivi	direktiiviä	direktiivejä
akkusatiivi	direktiivi; direktiivin	direktiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	direktiivissä	direktiiveissä
elatiivi	direktiivistä	direktiiveistä
illatiivi	direktiiviin	direktiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	direktiivillä	direktiiveillä
ablatiivi	direktiiviltä	direktiiveiltä
allatiivi	direktiiville	direktiiveille
Muut
essiivi	direktiivinä	direktiiveinä
translatiivi	direktiiviksi	direktiiveiksi
abessiivi	direktiivittä	direktiiveittä
instruktiivi	–	direktiivein
komitatiivi	–	direktiiveine- + omistusliite

Käännökset

1. EU:n jäsenmaan lainsäädäntöön sisällytettävä määräys

englanti: directive espanja: directiva f. hollanti: richtlijn f. italia: direttiva f. portugali: diretiva f.

ranska: directive f. ruotsi: direktiv n. saksa: Richtlinie f. tšekki: směrnice f.

2. esikääntäjälle annettu käsky