diletantti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- harrastelija, erityisesti tieteissä ja taiteissa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdileˌt̪ɑnt̪ːi/, [ˈdile̞ˌt̪ɑ̝n̪t̪ːi]
- tavutus: di‧le‧tant‧ti
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | diletantti | diletantit |
genetiivi | diletantin | diletanttien (diletanttein) |
partitiivi | diletanttia | diletantteja |
akkusatiivi | diletantti; diletantin |
diletantit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | diletantissa | diletanteissa |
elatiivi | diletantista | diletanteista |
illatiivi | diletanttiin | diletantteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | diletantilla | diletanteilla |
ablatiivi | diletantilta | diletanteilta |
allatiivi | diletantille | diletanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | diletanttina | diletantteina |
translatiivi | diletantiksi | diletanteiksi |
abessiivi | diletantitta | diletanteitta |
instruktiivi | – | diletantein |
komitatiivi | – | diletantteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | diletanti- | |
vahva vartalo | diletantti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. harrastelija, erityisesti tieteissä ja taiteissa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
- dilettante (italia)[1]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- diletantti Kielitoimiston sanakirjassa
- ↑ Manninen, Antero: Sivistyssanasto (Tiedon Portaat 1, WSOY 1966)