diegesis

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

diegesis (39)

  1. (kirjallisuudentutkimus) kertomisen tilanne, jossa kertoja puhuu itse; vastakohtana mimesikselle, jossa kertoja jäljittelee muiden puhetta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diegesis diegesikset
genetiivi diegesiksen diegesisten
diegesiksien
partitiivi diegesistä diegesiksiä
akkusatiivi diegesis;
diegesiksen 		diegesikset
sisäpaikallissijat
inessiivi diegesiksessä diegesiksissä
elatiivi diegesiksestä diegesiksistä
illatiivi diegesikseen diegesiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi diegesiksellä diegesiksillä
ablatiivi diegesikseltä diegesiksiltä
allatiivi diegesikselle diegesiksille
muut sijamuodot
essiivi diegesiksenä diegesiksinä
translatiivi diegesikseksi diegesiksiksi
abessiivi diegesiksettä diegesiksittä
instruktiivi – diegesiksin
komitatiivi – diegesiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo diegesikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		diegesis-

Käännökset[muokkaa]

1. kirjallisuudentutkimuksessa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Kantokorpi, Lyytikäinen, Viikari. Runousopin perusteet. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-644-0: s. 161
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=diegesis&oldid=3921888”