dico

Ido

Substantiivi

dico

1. sanominen, kertominen

Latina

Verbi

dīcō (akt. prees. inf. dīcere, ind. perf. y. 1. p. dīxī, part. perf. dīctus) (taivutus)

1. puhua

   haec dixit in synagoga docens in Capharnaum

   Näin [Jeesus] puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa. – Joh. 6:59

2. sanoa