diagnostiikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

diagnostiikka (9-A)[1]

  1. (lääketiede) taudinmääritysoppi
  2. ongelman määritys tietoteknisesti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdiɑgˌnost̪iːkːɑ/
  • tavutus: di‧ag‧nos‧tiik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diagnostiikka diagnostiikat
genetiivi diagnostiikan diagnostiikkojen
(diagnostiikkain)
partitiivi diagnostiikkaa diagnostiikkoja
akkusatiivi diagnostiikka;
diagnostiikan
diagnostiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi diagnostiikassa diagnostiikoissa
elatiivi diagnostiikasta diagnostiikoista
illatiivi diagnostiikkaan diagnostiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diagnostiikalla diagnostiikoilla
ablatiivi diagnostiikalta diagnostiikoilta
allatiivi diagnostiikalle diagnostiikoille
muut sijamuodot
essiivi diagnostiikkana diagnostiikkoina
translatiivi diagnostiikaksi diagnostiikoiksi
abessiivi diagnostiikatta diagnostiikoitta
instruktiivi diagnostiikoin
komitatiivi diagnostiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo diagnostiika-
vahva vartalo diagnostiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

röntgendiagnostiikka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A