deklinaatio

Suomi

Substantiivi

deklinaatio

1. (kielitiede) nominien taivutus eli sijamuotojen muodostaminen; taivutustyyppiluokka kielissä, joissa ei ole nominien taivutusta
2. (tähtitiede) taivaankappaleen kulmaetäisyys taivaanpallon ekvaattorista.
3. (merenkulku), (fysiikka) eranto

Käännökset

1. kielitiede

englanti: declension indonesia: deklinasi latvia: deklinācija ranska: déclinaison f.

ruotsi: deklination saksa: Deklination f. viro: käändkond, deklinatsioon

2. tähtitiede

englanti: declination indonesia: deklinasi

latvia: deklinācija ruotsi: deklination ranska: déclinaison f.

3. merenkulku ja fysiikka

Kts. eranto