dekkari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dekkari (6)[1]

  1. jännitysromaani, jonka keskeisenä osana on rikos ja sen selvittäminen
  2. (slangia, ammattislangia) rikospoliisin tutkija

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdekːɑri/
  • tavutus: dek‧ka‧ri

Yhdyssanoja[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dekkari dekkarit
genetiivi dekkarin dekkarien
dekkareiden
dekkareitten
partitiivi dekkaria dekkareita
dekkareja
akkusatiivi dekkari;
dekkarin
dekkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi dekkarissa dekkareissa
elatiivi dekkarista dekkareista
illatiivi dekkariin dekkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dekkarilla dekkareilla
ablatiivi dekkarilta dekkareilta
allatiivi dekkarille dekkareille
muut sijamuodot
essiivi dekkarina dekkareina
translatiivi dekkariksi dekkareiksi
abessiivi dekkaritta dekkareitta
instruktiivi dekkarein
komitatiivi dekkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dekkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • dekkari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6