compromis

Ranska

Substantiivi

compromis m. (monikko compromis)

1. kompromissi

Verbi

compromis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä compromettre
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä compromettre

Verbi

compromis m., compromise f. (monikko compromis m., compromises f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä compromettre

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui compromis
määräinen	compromisului
monikko	unor compromisuri
määräinen	compromisurilor

compromis m. (määräinen: compromisul, monikko: compromisuri, määräinen: compromisurii)

1. kompromissi

   G20 acceptă compromisul Chinei (TVR.ro)

   Compromisul a fost găsit după două zile de încordare şi negocieri ferme. – Kompromissi saavutettiin kahden päivän erimielisyyden ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen.