c

Wikisanakirjasta
Katso myös: (C), °C, C, C♯, ć, Ć, ĉ, Ĉ, č, Č, ċ, Ċ, ç, Ç, ,

Kansainvälinen[muokkaa]

edellinen b
c
seuraava d
Unicode-merkki:

c

  • Koodipaikka: U+0063
  • Nimi: LATIN SMALL LETTER C

Aakkonen[muokkaa]

c (cee tai see) (iso kirjain C)

  1. latinalaisen aakkoston 3. kirjain
  2. (IPA) soinniton palataalinen klusiili

Ääntäminen[muokkaa]

[2] IPA:

Lyhenne[muokkaa]

c

  1. sentti, etuliite (sadasosa, 10-2); rahayksikön sadasosa
  2. (fysiikka) valonnopeus
    E=mc2
  3. (fysiikka) curie

Suomi[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

c (see) (iso kirjain C)

  1. pieni kirjain, aakkosten 3. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Huomautukset[muokkaa]

  • Kirjain luetaan kuuluvaksi suomen kielen aakkosiin, mutta esiintyy lähinnä vain sitaattilainoissa. Erikoislainoissa korvataan yleensä k:lla tai s:llä, mutta sananalkuinen c jätetään joskus ennalleen. (esim. cesium).[1]

Katso myös[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

c (22)

  1. (musiikki) C-duuriasteikon ensimmäinen sävel
  2. (musiikki) a-molliasteikon kolmas sävel

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

c (c)

  1. latinan aakkosten kolmas kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /k/ (klassinen)

Huomautukset[muokkaa]

  • Klassisessa latinassa c äännettiin aina k:na. Keskiajan latinassa se alettiin ääntämään s:nä ja ts:nä etuvokaalin edellä. Nykyajan kielenkäytössä on pyritty palaamaan k-äänteeseen.[2]

Katso myös[muokkaa]


Pohjoissaame[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

c (iso kirjain C)

  1. pienaakkonen, aakkosten 4. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]


Turkki[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

c (ce) (iso kirjain C)

  1. pieni kirjain, aakkosten 3. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Äännetään soinnillisena postalveolaarisena affrikaattana.

Erikseen lausuttuna[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]


Viitteet[muokkaa]

  1. Nykysuomen sivistyssanakirja, s. VII. Toimittanut Nykysuomen laitos. 3. painos. Porvoo: Suomalaisen kirjallisuuden seura: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08134-5.
  2. Juha Tahvanainen: Latinan peruskurssi, s. 4. Opetusmoniste. Itä-Suomen yliopisto, Kielikeskus, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.1.2018).
  3. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 692. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.