bronkiitti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

bronkiitti (5-C)[1]

  1. (patologia) keuhkoputkentulehdus
    krooninen bronkiitti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈbroŋkiːt̪ːi/
  • tavutus: bron‧kiit‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bronkiitti bronkiitit
genetiivi bronkiitin bronkiittien
(bronkiittein)
partitiivi bronkiittia bronkiitteja
akkusatiivi bronkiitti;
bronkiitin
bronkiitit
sisäpaikallissijat
inessiivi bronkiitissa bronkiiteissa
elatiivi bronkiitista bronkiiteista
illatiivi bronkiittiin bronkiitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bronkiitilla bronkiiteilla
ablatiivi bronkiitilta bronkiiteilta
allatiivi bronkiitille bronkiiteille
muut sijamuodot
essiivi bronkiittina bronkiitteina
translatiivi bronkiitiksi bronkiiteiksi
abessiivi bronkiititta bronkiiteitta
instruktiivi bronkiitein
komitatiivi bronkiitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo bronkiiti-
vahva vartalo bronkiitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C