bedingte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
bedingte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta bedingt (joka on partisiipin perfekti sanasta bedingen)