bark

Albania

Substantiivi

bark

1. (anatomia) maha, mahalaukku

Englanti

puun kaarnaa

Substantiivi

bark (monikko barks)

1. puun kuori, parkki
2. kaarna

Verbi

bark

1. haukkua

   My neighbour's dogs are barking all the time. - Naapurini koirat haukkuvat koko ajan.

Ääntäminen

• IPA: /bɑːk/
• 

  
  • Näin äännetään alueella: Yhdysvallat

Idiomit

• his bark is worse than his bite - ei haukkuva koira pure, hän ei ole niin kamala kuin miltä näyttää
• bark up the wrong tree - haukkua väärää puuta, erehtyä

Ruotsi

Substantiivi

bark -en

1. kaarna, kuori