barbaari
Suomi[muokkaa]
.jpg)
Substantiivi[muokkaa]
barbaari (6)
- antiikin aikana henkilö, joka ei ollut kreikkalainen, roomalainen tai kristitty
- brutaalisti, julmasti tai raakalaismaisesti käyttäytyvä henkilö
- fantasiafiktiossa esiintyvä laji tai rotu, jonka edustajat ovat lihaksikkaita, sivistymättömiä ja väkivaltaisia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈbɑrbɑːri/
- tavutus: bar‧baa‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | barbaari | barbaarit |
| genetiivi | barbaarin | barbaarien barbaareiden barbaareitten |
| partitiivi | barbaaria | barbaareita barbaareja |
| akkusatiivi | barbaari; barbaarin |
barbaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | barbaarissa | barbaareissa |
| elatiivi | barbaarista | barbaareista |
| illatiivi | barbaariin | barbaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | barbaarilla | barbaareilla |
| ablatiivi | barbaarilta | barbaareilta |
| allatiivi | barbaarille | barbaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | barbaarina | barbaareina |
| translatiivi | barbaariksi | barbaareiksi |
| abessiivi | barbaaritta | barbaareitta |
| instruktiivi | – | barbaarein |
| komitatiivi | – | barbaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | barbaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin tai muinaisruotsin barbar, barbare tai saksan Barbar < muinaiskreikkalaisesta pilkkanimityksestä βάρβαρος (bárbaros), joka kuvasi kreikkalaisten mielestä heidän naapurikansojensa puhetta, toisin sanoen muita kieliä kuin kreikkaa puhuvia kansoja.[1] Toisin kuin joskus esitetään, sana barbaari ei siis ole johdos latinan sanasta barba = parta.
Käännökset[muokkaa]
1. antiikin aikana henkilö, joka ei ollut kreikkalainen, roomalainen tai kristitty
|
3. fantasiafiktiossa esiintyvä laji tai rotu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: barbaarimainen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- barbaari Kielitoimiston sanakirjassa