band

Katso myös: Band

Englanti

Substantiivi

band (monikko bands)

1. (musiikki) yhtye, bändi
2. joukko
3. side
4. raita
5. (laboratoriosanasto) vyöhyke

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	bands
part. prees.	banding
imp. & part. perf.	banded

band

1. sitoa
2. rengastaa
3. liittyä, yhdistyä

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	band	bandið		bönd	böndin
akkusatiivi	band	bandið		bönd	böndin
datiivi	bandi	bandinu		böndum	böndunum
genetiivi	bands	bandsins		banda	bandanna

band n.

1. naru
2. lanka

Ruotsi

Substantiivi

band (5) (bandet, band, banden)

1. (musiikki) yhtye, bändi
2. joukko, liiga
3. nauha, side, vanne
4. hihna
5. telaketju
6. sidos, nide

Verbi

band

1. (taivutusmuoto) imperfektimuoto verbistä binda

Ääntäminen

• 

  
  • Näin äännetään alueella: ei määritelty

Saksa

Verbi

band

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä binden
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä binden