banaalius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

banaalius (40)[1]

  1. se, että on banaali

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈbɑnɑːˌlius/ tai /ˈbɑnɑːliu̯s/
  • tavutus: ba‧naa‧li‧us / ba‧naa‧lius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi banaalius banaaliudet
genetiivi banaaliuden banaaliuksien
partitiivi banaaliutta banaaliuksia
akkusatiivi banaalius;
banaaliuden
banaaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi banaaliudessa banaaliuksissa
elatiivi banaaliudesta banaaliuksista
illatiivi banaaliuteen banaaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi banaaliudella banaaliuksilla
ablatiivi banaaliudelta banaaliuksilta
allatiivi banaaliudelle banaaliuksille
muut sijamuodot
essiivi banaaliutena banaaliuksina
translatiivi banaaliudeksi banaaliuksiksi
abessiivi banaaliudetta banaaliuksitta
instruktiivi banaaliuksin
komitatiivi banaaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo banaaliude-
vahva vartalo banaaliute-
konsonantti-
vartalo
banaaliut-

Etymologia[muokkaa]

sanan banaali vartalosta banaali- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40