avo

Wikisanakirjasta
Katso myös: avo-, avó, avô

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avo (1)

  1. luetun- tai kuullunymmärtämiskokeen avokysymys, johon odotetaan lyhyttä tekstivastausta
    yo-kuuntelun vaikeat avot

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑʋo/
  • tavutus: a‧vo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avo avot
genetiivi avon avojen
partitiivi avoa avoja
akkusatiivi avo;
avon 		avot
sisäpaikallissijat
inessiivi avossa avoissa
elatiivi avosta avoista
illatiivi avoon avoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avolla avoilla
ablatiivi avolta avoilta
allatiivi avolle avoille
muut sijamuodot
essiivi avona avoina
translatiivi avoksi avoiksi
abessiivi avotta avoitta
instruktiivi – avoin
komitatiivi – avoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • avo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avo (yks. akk. avon; mon. avoj, mon. akk. avojn)

  1. isoisä, ukki

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avo (yksikön akkusatiivi avon; monikko avi, monikon akkusatiivi avin)

  1. isovanhempi

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

avō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta avus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta avus
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=avo&oldid=4541969”