auraava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
auraava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä aurata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | auraava | auraavat |
| genetiivi | auraavan | auraavien (auraavain) |
| partitiivi | auraavaa | auraavia |
| akkusatiivi | auraava; auraavan | auraavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | auraavassa | auraavissa |
| elatiivi | auraavasta | auraavista |
| illatiivi | auraavaan | auraaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | auraavalla | auraavilla |
| ablatiivi | auraavalta | auraavilta |
| allatiivi | auraavalle | auraaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | auraavana | auraavina |
| translatiivi | auraavaksi | auraaviksi |
| abessiivi | auraavatta | auraavitta |
| instruktiivi | – | auraavin |
| komitatiivi | – | auraavine |