aunus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Aunus

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aunus (39)[1]

  1. aunuksenkarjalan kieli, livvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑu̯nus/
  • tavutus: au‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aunus aunukset
genetiivi aunuksen aunusten
aunuksien
partitiivi aunusta aunuksia
akkusatiivi aunus;
aunuksen
aunukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aunuksessa aunuksissa
elatiivi aunuksesta aunuksista
illatiivi aunukseen aunuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aunuksella aunuksilla
ablatiivi aunukselta aunuksilta
allatiivi aunukselle aunuksille
muut sijamuodot
essiivi aunuksena aunuksina
translatiivi aunukseksi aunuksiksi
abessiivi aunuksetta aunuksitta
instruktiivi aunuksin
komitatiivi aunuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aunukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aunus-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

karjala-aunus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aunus Kielitoimiston sanakirjassa
  • aunus Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39