arma

Wikisanakirjasta
Katso myös: armá, armà, armă

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arma f. (monikko armas)

  1. ase
    arma de fuego
    tuliase
    arma blanca
    teräase

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • arma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi[muokkaa]

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arma f. (monikko armi tai vanhahtava arme)

  1. ase
    I poliziotti puntavano le loro arme al ladro.
    arma da fuoco – tuliase

Verbi[muokkaa]

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare

Katalaani[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi arma
akkusatiivi arma
genetiivi armōrum
datiivi armīs
ablatiivi armīs

arma n. (2) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

  1. panssari, suojukset
  2. aseet

Verbi[muokkaa]

armā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armō

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arma f. (monikko armas)

  1. ase

Verbi[muokkaa]

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

arma

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer

Romania[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

arma

  1. aseistaa

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arma

  1. (heraldiikka) vaakuna, vaakunakilpi
  2. (merenkulku) takila, riki; takilointi