arma

Espanja

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

1. ase

   arma de fuego – tuliase

   arma blanca – teräase

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armar

Italia

Substantiivi

arma f. (monikko armi tai vanhahtava arme)

1. ase

   I poliziotti puntavano le loro arme al ladro.

   arma da fuoco – tuliase

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	–	arma
akkusatiivi	–	arma
genetiivi	–	armorum
datiivi	–	armīs
ablatiivi	–	armīs

arma n. (monikollinen, ei yksikkömuotoa)

1. panssari, suojukset
2. aseet

Portugali

Substantiivi

arma f. (monikko armas)

1. ase

Ranska

Verbi

arma

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armer

Turkki

Substantiivi

arma

1. (heraldiikka) vaakuna, vaakunakilpi
2. (merenkulku) takila, riki; takilointi