approbatur
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- eräs akateeminen arvosana, alin hyväksytty arvosana ylioppilaskirjoituksissa ja akateemisissa opinnoissa
- yliopistossa jonkin aineen perusopinnot
- valtiotieteen approbaturin opintokokonaisuuteen kuuluvat kurssit
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑpproˌbɑːt̪ːur/
- tavutus: app‧ro‧ba‧tur
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | approbatur | approbaturit |
| genetiivi | approbaturin | approbaturien approbatureiden approbatureitten |
| partitiivi | approbaturia | approbatureita approbatureja |
| akkusatiivi | approbatur; approbaturin |
approbaturit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | approbaturissa | approbatureissa |
| elatiivi | approbaturista | approbatureista |
| illatiivi | approbaturiin | approbatureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | approbaturilla | approbatureilla |
| ablatiivi | approbaturilta | approbatureilta |
| allatiivi | approbaturille | approbatureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | approbaturina | approbatureina |
| translatiivi | approbaturiksi | approbatureiksi |
| abessiivi | approbaturitta | approbatureitta |
| instruktiivi | – | approbaturein |
| komitatiivi | – | approbatureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | approbaturi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- latinaa: (hänet) hyväksytään, hyväksyttävä, hyväksytty. Alkuperä latinan approbo ('hyväksyn'), sanoista ad (“johonkin, jotakin kohti”) + probō (“testata, tutkia, hyväksyä”).
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
approbatur-arvosana, approbaturtentti
Aiheesta muualla[muokkaa]
- approbatur Kielitoimiston sanakirjassa
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
approbātur
- (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä approbō
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6