anomus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anomus (39)

  1. nöyrä pyyntö; virallinen pyyntö
    Alokkaiden loma-anomuksia on toistaiseksi turha jättää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnomus/
  • tavutus: a‧no‧mus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anomus anomukset
genetiivi anomuksen anomusten
anomuksien
partitiivi anomusta anomuksia
akkusatiivi anomus;
anomuksen
anomukset
sisäpaikallissijat
inessiivi anomuksessa anomuksissa
elatiivi anomuksesta anomuksista
illatiivi anomukseen anomuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi anomuksella anomuksilla
ablatiivi anomukselta anomuksilta
allatiivi anomukselle anomuksille
muut sijamuodot
essiivi anomuksena anomuksina
translatiivi anomukseksi anomuksiksi
abessiivi anomuksetta anomuksitta
instruktiivi anomuksin
komitatiivi anomuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anomukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
anomus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

anomuskirjelmä, armahdusanomus, armonanomus, erivapausanomus, eroanomus, joukkoanomus, korvausanomus, laina-anomus, lupa-anomus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • anomus Kielitoimiston sanakirjassa