anerkennen

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. erkennst an
ind. prees. y. 3. p. erkennt an
ind. imperf. y. 3. p. erkannte an
part. perf. anerkannt
apuverbi haben

an|erkennen

  1. tunnustaa (ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa)
    einen Staat anerkennen
    tunnustaa valtio
    eine Ehe anerkennen
    tunnustaa avioliitto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈanʔɛɐ̯ˌkɛnən]
  • tavutus: an‧er‧ken‧nen

Etymologia[muokkaa]

an- + erkennen