analogia

Wikisanakirjasta
Katso myös: analogía, analógia

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

analogia (12)[1]

  1. kahden esineen, asian tai suhteen välille yhteneväisyyden, vastaavuuden, samankaltaisuuden muodostava kielellinen ilmaisu; kognitiivinen prosessi, joka siirtää informaatiota tai merkitystä tietystä lähteestä tiettyyn kohteeseen
    Niels Bohrin atomimalli muodosti analogian atomin ja aurinkokunnan välille.
  2. (biologia) samatoimisuus
  3. (kielitiede) eräs yhdenmukaistuneiden epä-äännelaillisten muotojen selitysperuste

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnɑˌlogiɑ/
  • tavutus: a‧na‧lo‧gi‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi analogia analogiat
genetiivi analogian analogioiden
analogioitten
(analogiain)
partitiivi analogiaa analogioita
akkusatiivi analogia;
analogian
analogiat
sisäpaikallissijat
inessiivi analogiassa analogioissa
elatiivi analogiasta analogioista
illatiivi analogiaan analogioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi analogialla analogioilla
ablatiivi analogialta analogioilta
allatiivi analogialle analogioille
muut sijamuodot
essiivi analogiana analogioina
translatiivi analogiaksi analogioiksi
abessiivi analogiatta analogioitta
instruktiivi analogioin
komitatiivi analogioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo analogia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

kreikan sanasta ἀναλογία, analogia

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

analogiakone, analogialaite, analogiamuoto, analogianäyttö, analogiapäätelmä, analogiatekniikka, analogiavaikutus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12