anagrammi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anagrammi (5)

  1. sana tai sanajono, joka on muodostettu toisen sanan tai sanajonon kirjaimista kirjainjärjestystä muuttamalla

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi anagrammi anagrammit
genetiivi anagrammin anagrammien
(anagrammein)
partitiivi anagrammia anagrammeja
akkusatiivi anagrammi; anagrammin anagrammit
Sisäpaikallissijat
inessiivi anagrammissa anagrammeissa
elatiivi anagrammista anagrammeista
illatiivi anagrammiin anagrammeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi anagrammilla anagrammeilla
ablatiivi anagrammilta anagrammeilta
allatiivi anagrammille anagrammeille
Muut
essiivi anagrammina anagrammeina
translatiivi anagrammiksi anagrammeiksi
abessiivi anagrammitta anagrammeitta
instruktiivi anagrammein
komitatiivi anagrammeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kreikan sanasta ανάγραμμα (anagramma) ’anagrammi’ ← ἀνά (ana) 'ylös; takaisin' + γράμμα (gramma) 'kirjain'