anagrammi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
anagrammi (5)
- sana, joka on muodostettu toisen sanan kirjaimista kirjainjärjestystä muuttamalla
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | anagrammi | anagrammit |
| genetiivi | anagrammin | anagrammien (anagrammein) |
| partitiivi | anagrammia | anagrammeja |
| akkusatiivi | anagrammi; anagrammin | anagrammit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anagrammissa | anagrammeissa |
| elatiivi | anagrammista | anagrammeista |
| illatiivi | anagrammiin | anagrammeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anagrammilla | anagrammeilla |
| ablatiivi | anagrammilta | anagrammeilta |
| allatiivi | anagrammille | anagrammeille |
| Muut | ||
| essiivi | anagrammina | anagrammeina |
| translatiivi | anagrammiksi | anagrammeiksi |
| abessiivi | anagrammitta | anagrammeitta |
| instruktiivi | – | anagrammein |
| komitatiivi | – | anagrammeine- + omistusliite |
Etymologia [muokkaa]
kreikan sanasta ανάγραμμα (anagramma) ’anagrammi’ → ἀνά (ana) 'ylös; takaisin' + γράμμα (gramma) 'kirjain'
