ammu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ammu (1)

  1. (lastenkieltä) lehmä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑmːu/
  • tavutus: am‧mu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ammu ammut
genetiivi ammun ammujen
partitiivi ammua ammuja
akkusatiivi ammu;
ammun
ammut
sisäpaikallissijat
inessiivi ammussa ammuissa
elatiivi ammusta ammuista
illatiivi ammuun ammuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ammulla ammuilla
ablatiivi ammulta ammuilta
allatiivi ammulle ammuille
muut sijamuodot
essiivi ammuna ammuina
translatiivi ammuksi ammuiksi
abessiivi ammutta ammuitta
instruktiivi ammuin
komitatiivi ammuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ammu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • Kaunis ääni, mutta ammuvainaan nuotti.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ammu Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

ammu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ampua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ampua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ampua

Verbi[muokkaa]

ammu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ammua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ammua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ammua

Viro[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ammu

  1. ammoin, muinoin; kauan sitten, ajat sitten
  2. (jo) kauan, pitkään
    Kas sa ammu elad Helsingis? – Oletko jo kauan asunut Helsingissä?

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ammu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet[muokkaa]

  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Substantiivi[muokkaa]

ammu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto substantiivista amb

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ammu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)