aisa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aisa (9)
- tankomainen kappale tai rakenneosa, jolla tai joiden muodostamalla parilla vedetään tai hinataan
- Vetoeläimet laitetaan vetämistä varten aisoihin.
- nojapuiden tanko
- (puhekieltä) siitin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯sɑ/
- tavutus: ai‧sa
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aisa | aisat |
genetiivi | aisan | aisojen (aisain) |
partitiivi | aisaa | aisoja |
akkusatiivi | aisa; aisan |
aisat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aisassa | aisoissa |
elatiivi | aisasta | aisoista |
illatiivi | aisaan | aisoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aisalla | aisoilla |
ablatiivi | aisalta | aisoilta |
allatiivi | aisalle | aisoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aisana | aisoina |
translatiivi | aisaksi | aisoiksi |
abessiivi | aisatta | aisoitta |
instruktiivi | – | aisoin |
komitatiivi | – | aisoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aisa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
todennäköisesti balttilainen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: aisata
Yhdyssanat[muokkaa]
aisahevonen, aisahihna, aisakeinu, aisakello, aisankannatin, aisankannattaja, aisapari, aisapuu, kärrynaisa, vetoaisa
Anagrammit[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- pysyä aisoissa –
- vettä tulee kuin aisaa –
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aisa Kielitoimiston sanakirjassa
- aisa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.