airut
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
airut (43)
- lähetti, sanansaattaja
- yleisön opastaja esimerkiksi juhlatilaisuuksissa
- (kuvaannollisesti) tapahtuma tai vastaava, joka enteilee jotakin tulevaa
- Orvokki olet, airut kevään! (Lauri Sauramo: Pyhä hymy, 1911)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯rut̪/
- tavutus: ai‧rut
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | airut | airuet |
| genetiivi | airuen | airuiden airuitten |
| partitiivi | airutta | airuita |
| akkusatiivi | airut; airuen |
airuet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | airuessa | airuissa |
| elatiivi | airuesta | airuista |
| illatiivi | airueen | airuisiin airuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | airuella | airuilla |
| ablatiivi | airuelta | airuilta |
| allatiivi | airuelle | airuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | airuena | airuina |
| translatiivi | airueksi | airuiksi |
| abessiivi | airuetta | airuitta |
| instruktiivi | – | airuin |
| komitatiivi | – | airuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | airue- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
airut- | |
Etymologia[muokkaa]
- vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. lähetti, sanansaattaja
|
Ks. lähetti |
3. tapahtuma tai vastaava, joka enteilee jotakin tulevaa
|
Idiomit[muokkaa]
- uuden ajan airut
- aikakauden murrosta enteilevä tapahtuma tai vastaava
- Mutta enimmän pidimme hänestä [Prof. Talviosta] me, naisylioppilaat, sillä meille hän oli todellakin uuden ajan airut, meidän sankarimme ja epäjumalamme... (Eino Leino, Elina, 1919)
- aikakauden murrosta enteilevä tapahtuma tai vastaava
Aiheesta muualla[muokkaa]
- airut Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.