aikuinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
aikuinen (38)
- aikuistunut, täysikasvuinen tai täysi-ikäinen
- (murteellinen) aikainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯kui̯nen/
- tavutus: ai‧kui‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. aikuistunut, täysikasvuinen tai täysi-ikäinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: aikuisuus
Yhdyssanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikuinen (38)
- fyysisesti ja henkisesti täysikasvuinen yksilö
- aikuistunut, täysi-ikäinen henkilö, jolle suodaan aikuisen oikeudet ja velvoitteet
- (hyönteistiede) muodonvaihdoksen läpi käynyt täysimuotoinen hyönteinen, imago
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikuinen | aikuiset |
| genetiivi | aikuisen | aikuisten aikuisien |
| partitiivi | aikuista | aikuisia |
| akkusatiivi | aikuinen; aikuisen |
aikuiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikuisessa | aikuisissa |
| elatiivi | aikuisesta | aikuisista |
| illatiivi | aikuiseen | aikuisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikuisella | aikuisilla |
| ablatiivi | aikuiselta | aikuisilta |
| allatiivi | aikuiselle | aikuisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikuisena (aikuisna) |
aikuisina |
| translatiivi | aikuiseksi | aikuisiksi |
| abessiivi | aikuisetta | aikuisitta |
| instruktiivi | – | aikuisin |
| komitatiivi | – | aikuisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikuise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikuis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. fyysisesti ja henkisesti täysikasvuinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aikuinen Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 75 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa