aihki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aihki (5)
- hyvin vanha ja hitaasti kasvanut tiheäsyinen mänty; ikimänty ; tietyn metsäalueen suurin tai suurimpiin kuuluva honka; aihkeja esiintyy lähinnä vain luonnontilaisissa aarniometsissä
- Vanha viisas Aihki kesän metsään loihti.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aihki | aihkit |
| genetiivi | aihkin | aihkien (aihkein) |
| partitiivi | aihkia | aihkeja |
| akkusatiivi | aihki; aihkin |
aihkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aihkissa | aihkeissa |
| elatiivi | aihkista | aihkeista |
| illatiivi | aihkiin | aihkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aihkilla | aihkeilla |
| ablatiivi | aihkilta | aihkeilta |
| allatiivi | aihkille | aihkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aihkina | aihkeina |
| translatiivi | aihkiksi | aihkeiksi |
| abessiivi | aihkitta | aihkeitta |
| instruktiivi | – | aihkein |
| komitatiivi | – | aihkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aihki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- saamen kielissä muotoutunut käsite < skandinaavinen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. ikimänty
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.