ahertava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ahertava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ahertaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahertava | ahertavat |
| genetiivi | ahertavan | ahertavien (ahertavain) |
| partitiivi | ahertavaa | ahertavia |
| akkusatiivi | ahertava; ahertavan | ahertavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahertavassa | ahertavissa |
| elatiivi | ahertavasta | ahertavista |
| illatiivi | ahertavaan | ahertaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahertavalla | ahertavilla |
| ablatiivi | ahertavalta | ahertavilta |
| allatiivi | ahertavalle | ahertaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahertavana | ahertavina |
| translatiivi | ahertavaksi | ahertaviksi |
| abessiivi | ahertavatta | ahertavitta |
| instruktiivi | – | ahertavin |
| komitatiivi | – | ahertavine |