ahdisteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ahdisteleminen (38)
- teonnimi verbistä ahdistella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahdisteleminen | ahdistelemiset |
| genetiivi | ahdistelemisen | ahdistelemisten ahdistelemisien |
| partitiivi | ahdistelemista | ahdistelemisia |
| akkusatiivi | ahdisteleminen; ahdistelemisen |
ahdistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahdistelemisessa | ahdistelemisissa |
| elatiivi | ahdistelemisesta | ahdistelemisista |
| illatiivi | ahdistelemiseen | ahdistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahdistelemisella | ahdistelemisilla |
| ablatiivi | ahdistelemiselta | ahdistelemisilta |
| allatiivi | ahdistelemiselle | ahdistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahdistelemisena (ahdistelemisna) |
ahdistelemisina |
| translatiivi | ahdistelemiseksi | ahdistelemisiksi |
| abessiivi | ahdistelemisetta | ahdistelemisitta |
| instruktiivi | – | ahdistelemisin |
| komitatiivi | – | ahdistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahdistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahdistelemis- | |