ahdistaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ahdistaja (10)
- henkilö, joka ahdistaa jotakuta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑhdisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ah‧dis‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahdistaja | ahdistajat |
| genetiivi | ahdistajan | ahdistajien (ahdistajain) |
| partitiivi | ahdistajaa | ahdistajia |
| akkusatiivi | ahdistaja; ahdistajan |
ahdistajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahdistajassa | ahdistajissa |
| elatiivi | ahdistajasta | ahdistajista |
| illatiivi | ahdistajaan | ahdistajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahdistajalla | ahdistajilla |
| ablatiivi | ahdistajalta | ahdistajilta |
| allatiivi | ahdistajalle | ahdistajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahdistajana | ahdistajina |
| translatiivi | ahdistajaksi | ahdistajiksi |
| abessiivi | ahdistajatta | ahdistajitta |
| instruktiivi | – | ahdistajin |
| komitatiivi | – | ahdistajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahdistaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka ahdistaa jotakuta
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ahdistaja Kielitoimiston sanakirjassa