abbé

Ranska

Substantiivi

abbé m. (monikko abbés)

1. alkuaan luostarin esimies eli apotti
2. Ranskan kuningas sai 1516 oikeuden nimittää luostarin johtoon papin, joka kantoi tulot hiippakunnasta toisten hoitaessa muut virkatehtävät; henkilöstä käytettiin nimitystä abbé commendataire tai abbé in commendam
3. myöhemmin hengellisen säädyn nuorten jäsenten nimitys
4. (kirkko, uskonto) nykyisin Ranskassa katolisen papin yleisnimitys

Etymologia

aramean abba, isä