abîme

Katso myös: abîmé

Ranska

Substantiivi

abîme m. (monikko abîmes)

1. rotko
2. juopa
3. syöveri

Verbi

abîme

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abîmer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abîmer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä abîmer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abîmer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abîmer