aateluus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aateluus (40)

  1. aatelisarvoon yhdistyvä arvolataus; ylevyys, ylevämielisyys
    Aateluus velvoittaa, noblesse oblige.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi aateluus aateluudet
genetiivi aateluuden aateluuksien
partitiivi aateluutta aateluuksia
akkusatiivi aateluus; aateluuden aateluudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi aateluudessa aateluuksissa
elatiivi aateluudesta aateluuksista
illatiivi aateluuteen aateluuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi aateluudella aateluuksilla
ablatiivi aateluudelta aateluuksilta
allatiivi aateluudelle aateluuksille
Muut
essiivi aateluutena aateluuksina
translatiivi aateluudeksi aateluuksiksi
abessiivi aateluudetta aateluuksitta
instruktiivi aateluuksin
komitatiivi aateluuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]